"Your life is defined by its opportunities, even the ones you miss."
Muistan tästä päivästä Pyynikin metsän ja havunneulasia. Aamulla oli selkeää ja kirkasta, keitin puuroa ja luin Raamattua ja kirjoitin. Kävin lounaalla Marian kanssa, vähän aikaa mutta paljon rakkautta, "anteeksi että mä puhun tästä koko ajan", "mä en keksi mitään mielenkiintoisempaa puheenaihetta koska se on se mitä sä nyt olet", istuin juomassa kahvia Uralic Languages-teoksen kanssa, ja jonkin aikaa ajattelin vain fennougrilaisia kieliä enkä mitään muuta, miten helpottavaa huomata, sitten kävin tuntikausia kiihkeitä asiakeskusteluja kahvilassa livenä ja metsässä puhelimessa, olivat hyviä ja inspiroivia keskusteluja, niitä parempia, mutta heti kun on hiljaista, sydän rutistuu. Kävin moikkaamassa Kaisaa, joka myy jäätelökioskissa. Ja sitten menin vielä rannalle, jossa Emmi, Tapsa, Tanja ja Tommi pelasivat beach volleyta, heittelin palloa huvikseni vähän aikaa, "sä oot vähän pihalla", sanoi Emmi, lämmitti se ilo ja se miten kesä on niissä siinä hiekassa ja huudoissa.
Himmeen kummallista on välillä, aamuisin herää surunsa vierestä.
Tykkään ylisti meidän hoodeista. Osaan kulkea nyt Kaukajärvelle rantaa ja metsää pitkin, nautin siitä valtavasti, ja nuo lenkkipolut alkavat olla mun omaa aluetta. Surin tänään sitä, että täältä pitää muuttaa pois, ja sitten huomasin, että voinhan muuttaa joskus takaisin. Mun pitäisi enemmänkin ajatella, että voin vaikuttaa elämään, koska se on totta, ja se on mun velvollisuus. Ongelmat alkavat syntyä siitä, että kuvittelen olevani lapanen, jota maailman tuulet heittelevät. Mulla on mahdollisuus tässä yhteiskunnassa melkein kaikkeen, mennä töihin tai olla menemättä, opiskella tai olla opiskelematta, mennä naimisiin tai olla menemättä, ja kysymys on tasan siitä, tahdonko. Ja jos en tahdo, se olen silloin minä, joka en tahdo, eikä jokin persoonaton voima. Ja jos särjen jonkun sydämen, se olen silloin minä, joka olen paha, eikä maailma.
(Sinä olet ihminen muistatko / sinä olet aava ja rannikko / sinä olet tuulia latvoissa / natiseva silta ja nauloja / sinä olet ihminen muistatko)
bnH:n laulussa sanotaan, että "kaikki mitä teet / jättää jäljen sun sydämeen". Olen halunnut pitkään ajatella, että kaikesta me kuljetaan läpi, honey, ja niin!, niin kuljetaankin, mutta nyt muistan taas, että joistain kolhuista jää oikeasti ontumaan.
"We're meant to lose the people we love. How else would we know how important they are to us?"
Muistan tästä päivästä Pyynikin metsän ja havunneulasia. Aamulla oli selkeää ja kirkasta, keitin puuroa ja luin Raamattua ja kirjoitin. Kävin lounaalla Marian kanssa, vähän aikaa mutta paljon rakkautta, "anteeksi että mä puhun tästä koko ajan", "mä en keksi mitään mielenkiintoisempaa puheenaihetta koska se on se mitä sä nyt olet", istuin juomassa kahvia Uralic Languages-teoksen kanssa, ja jonkin aikaa ajattelin vain fennougrilaisia kieliä enkä mitään muuta, miten helpottavaa huomata, sitten kävin tuntikausia kiihkeitä asiakeskusteluja kahvilassa livenä ja metsässä puhelimessa, olivat hyviä ja inspiroivia keskusteluja, niitä parempia, mutta heti kun on hiljaista, sydän rutistuu. Kävin moikkaamassa Kaisaa, joka myy jäätelökioskissa. Ja sitten menin vielä rannalle, jossa Emmi, Tapsa, Tanja ja Tommi pelasivat beach volleyta, heittelin palloa huvikseni vähän aikaa, "sä oot vähän pihalla", sanoi Emmi, lämmitti se ilo ja se miten kesä on niissä siinä hiekassa ja huudoissa.
Himmeen kummallista on välillä, aamuisin herää surunsa vierestä.
Tykkään ylisti meidän hoodeista. Osaan kulkea nyt Kaukajärvelle rantaa ja metsää pitkin, nautin siitä valtavasti, ja nuo lenkkipolut alkavat olla mun omaa aluetta. Surin tänään sitä, että täältä pitää muuttaa pois, ja sitten huomasin, että voinhan muuttaa joskus takaisin. Mun pitäisi enemmänkin ajatella, että voin vaikuttaa elämään, koska se on totta, ja se on mun velvollisuus. Ongelmat alkavat syntyä siitä, että kuvittelen olevani lapanen, jota maailman tuulet heittelevät. Mulla on mahdollisuus tässä yhteiskunnassa melkein kaikkeen, mennä töihin tai olla menemättä, opiskella tai olla opiskelematta, mennä naimisiin tai olla menemättä, ja kysymys on tasan siitä, tahdonko. Ja jos en tahdo, se olen silloin minä, joka en tahdo, eikä jokin persoonaton voima. Ja jos särjen jonkun sydämen, se olen silloin minä, joka olen paha, eikä maailma.
(Sinä olet ihminen muistatko / sinä olet aava ja rannikko / sinä olet tuulia latvoissa / natiseva silta ja nauloja / sinä olet ihminen muistatko)
bnH:n laulussa sanotaan, että "kaikki mitä teet / jättää jäljen sun sydämeen". Olen halunnut pitkään ajatella, että kaikesta me kuljetaan läpi, honey, ja niin!, niin kuljetaankin, mutta nyt muistan taas, että joistain kolhuista jää oikeasti ontumaan.
"We're meant to lose the people we love. How else would we know how important they are to us?"